Eve Lumerto

 

“Virallinen” esittely:

Eve Lumerto (s. 1993) on Somerolla syntynyt kirjailija, Hollolan musiikkiluokkien ja Tiirismaan musiikkilukion kasvatti ja teologian maisteri. Hän ammentaa usein fantasiamaailmoihinsa koulutuksestaan, ja sateenkaarevat ja neuroepätyypilliset hahmot ovat lähellä hänen sydäntään. Kirjoittamisen lisäksi hänen intohimojaan ovat sarjakuvapiirtäminen ja baletti. Kirjailijan esikoisteos Unitytöt ilmestyi 2021 Nysalor-kustannuksen julkaisemana.

Yhteydenotot:

eve.lumerto@outlook.com

Epävirallinen esittely:

lempi kirjoituspaikka: olohuoneen sohvalla, tai pöydällä ikkunan ääressä

lempi kirjoitustapa: jos läppäri ei olisi niin paljon kätevämpi, kirjoittaisin kirjoituskoneella, koska tykkään nähdä jäljen paperilla

lempi kirjoitusvaihe: ensimmäinen luonnos ja lukeminen

koukuttavinta kirjoittamisessa on: kun uusi hahmo vain ilmestyy päähän, ja alkaa elää omaa elämäänsä, eikä siinä sitten voi kuin katsoa vierestä ja kirjoittaa

Aloitin tarinoiden kertomisen jo ennen kuin osasin oikeasti kirjoittaa. Piirsin sarjakuvia ilman puhetta, ja äitini kirjoitti ylös ensimmäiset tarinani hammaspeikkoja vastaan taistelevista supersankareista nimeltään Hammastahna ja Hammasharja. Yläasteella sain joka kerta äidinkielen tunneilla kirjoittamiini 50+ sivuisiin tarinoihin kommentiksi, että ensi kerralla harjoitellaan tiivistämistä. Se oli tavattoman vaikeaa… joten päädyin kirjoittamaan romaaneja.

Kirjoitan pääasiassa spekulatiivista fiktiota, sillä tarinan sisäisen logiikan luominen, välittämättä reaalimaailman rajoituksista, on kiinnostavaa. Yliluonnolliset elementit antavat myös mahdollisuuden tuoda tarinan temaatiikkaa esiin vapaammassa muodossa. Mahdollisuus surrealismiin ja sadunomaiseen estetiikkaan antaa mielikuvitukselleni siivet.

Subjektiiviset näkökulmat ovat minulle kirjoittamisen ydin. Olen kiinnostuneempi kysymyksistä “Kuka?” ja “Miksi?” kuin kysymyksistä “Mitä?” ja “Missä?”. Minua inspiroivat persoonallisuus ja hahmojen välinen dynamiikka, joten kirjoitan paljon dialogia.

Tarinoissani usein esiintyviä aiheita ovat alitajunta, henkilökohtainen kasvu, ihmissuhteiden haasteet, uskonnot, sekä toden ja tarun suhde.

Kaikki tarinani alkavat päivähaaveiluina. Moniin asioihin elämässä ei tarvitse ihan täyttä aivokapasiteettia, joten sillä aikaan kun itse tiskaan tai kokkaan, päässäni on yleensä käynnissä fiktiivisten hahmojen välinen keskustelu. Matkustaessani teen tarinoilleni soittolistoja inspiroivasta musiikista. Jossain vaiheessa työmuisti alkaa kuormittua niin paljon, että tarina on yksinkertaisesti pakko kirjoittaa pois päästä.

Kun en kirjoita, piirrän sarjakuvia ja muuta taidetta. Harrastan ja opetan balettia. Luen tietysti myös paljon kirjoja. Kirjoittamiseeni vaikuttaneita kirjailijoita ovat ainakin Silja Frangén, L. M. Montgomery, L. M. Alcott, Taru ja Tarmo Väyrynen, Carlos Ruis Zafón ja Shannon Hale. Perinteisten kirjojen lisäksi arvostan paljon myös fanifiktiota.

Koulutukseltani olen teologian maisteri, sivuaineinani psykologia ja kirjallisuus. Asun Joensuussa vaimoni kanssa. Vietämme paljon aikaa fanittaen animea/mangaa ja TV-sarjoja, sekä toisillemme lukien.

Ajatuksia kirjoittamisesta:

Ihanaa on:

– kun erilaisia ihmisiä yhdistää kirjoittaminen ja kirjat

– kun joku tajuaa täydellisesti, mitä tarinallasi halusit sanoa

– kun voit inspiroida jotakuta kirjoittamaan tai lukemaan

 

Ärsyttävää on:

– kun jonkun mielestä on vain yksi oikea tapa kertoa tarinoita

– paine olla “vakavastiotettava”

– kun kritiikinsietokykyä painotetaan niin paljon, että se mahdollistaa kritiikin varjolla kiusaamisen

 

Ehdottoman tärkeää on:

– taiteellinen vapaus

– että kirjoittaminen lähtee siitä, mihin itsellä on palo, eikä siitä mitä kuvittelee muiden haluavan lukea

– että kirjat lisäävät ymmärrystä, eivät vastakkainasettelua

 

Epäolennaista triviaa:

lempiväri: sininen

lempi vuodenaika: syksy

lempiruoka: sushi

lempi kirja: Lähde matkaan, Siniliina!

lempi baletti: Pähkinänsärkijä

lempi kukka: lemmikki

lempi eläin: karhu

 

Jos olisin…

Avatarin maailmassa, olisin air bender tai water bender, en koskaan osaa päättää. 😀

Keskimaassa, olisin hobitin ja haltijan jälkeläinen.

Puoliveristen leirissä, olisin Haadeksen lapsi.

Nälkäpelissä, selviäisin ehkä vähän aikaa piileskelemällä.