Finncon ja apurahakauden alku

Viime viikonloppuna pääsi taas pitkästä aikaa näkemään livenä muita kirjailijoita, puhumaan Unitytöistä ja nauttimaan muutenkin kirjallisuustapahtumasta. Mukaan tarttui aika paljon kaikkea, ja totesin jo ennen ensimmäistä paneelikeskustelua hankkineeni enemmän tavaraa kuin olin ajatellut. Kirjojen lisäksi huomion veivät monet käsityöt ja taide, jota ei voinut vain ohittaa. Myös otaku-vaimoni vietti runsaasti aikaa anime- ja mangataiteilijoiden pöydissä.

Ensimmäinen paneeli, johon osallistuin oli esikoiskirjailijapaneeli, ja olin erittäin iloinen kutsusta jo siitä syystä, etten ole enää tämän vuoden esikoiskirjailija, mutta koronan vuoksi tapahtumat rajoittuivat kirjani ilmestymisvuonna Helsingin kirjamessuihin. Yleisön edessä puhumisesta oli taas päässyt vierähtämään aikaa, mutta alkuhyytymisen jälkeen paneeli oli varsin mukava kokemus, kaikki esikoiskirjalijat olivat mahtavia persoonia, tuttujen lisäksi tapasin itselleni uusia kirjoittajia, ja sainpa paneelin jälkeen nähdä Unityttöjen vielä löytävän uusia lukijoitakin. Samoin pääsin todistamaan Lucilla Linin Pyhän Maailman Lasten markkinoille tuloa Nysalor-kustannuksen pöydässä. Kyseessä on uuden scifi-trilogian ensimmäinen osa, johon minulla oli kunnia suunnitella kansi.

Osallistuin myös utopia-antologia Aurinkosydämen paneeliin, jossa keskustelu sujui vilkkaasti. Oli mielenkiintoista kuulla tarkemmin, miten monesta eri näkökulmasta me novellien kirjoittajat olimmekaan utopia-aihetta lähestyneet.

Vähän ennen Finnconia aloin myös virallisesti kirjoittaa ensimmäistä kertaa kokopäiväisesti Taiken apurahalla! En olisi uskonut saavani vielä näin kirjailijanurani alkuvaiheessa tällaista tilaisuutta, eli kirjoitan täällä uutta romaaniani silmät vieläkin hämmästyksestä pyöreinä. Sen verran ainakin voin siitä sanoa, että kyseessä on vampyyritarina, joka poikkeaa aiheen viimeisimmistä aalloista suuresti.

Suunnitelmia on paljon myös uuden projektin jälkeen, ja jos kaikki menee hyvin, niin tänä vuonna minulta ilmestyy vielä teos, joka toistaiseksi ainoana käsikirjoituksistani ei ole spefiä.

Ja sitten takaisin kirjoittamaan!

1 ajatus aiheesta “Finncon ja apurahakauden alku”

Kommentit on suljettu.